perjantai 5. helmikuuta 2016

Pikku muistutus


Matkan alussa ajaessamme majapaikkaamme, banaanifarmille, näimme bussin ikkunasta aseistautuneita miehiä kävelemässä tien reunoilla. Suurempiin ruokakauppoihin mennessä ovilla olivat niin ikään aseistautuneet vartiomiehet. Kun istuimme ruokapöydässä paikallisten kanssa, he naureskelivat, kuinka Guatemalan viime presidentti oli vain muutama kuukausi sitten laitettu tutkintavankeuteen lahjusten ottamisesta ja uudeksi presidentiksi oli valittu koomikko.Veikattiin, että koomikko ei varmaan kauaa kestä presiedenttinä ja päiviteltiin, kuka seuraavaksi valtaan nousisi. Viimeisenä iltana ravintolaan mennessämme meidät tarkastettiin metallinpaljastimella aseiden varalta, aseiden paikka kun ei ollut ravintolassa, vaan niille tarkoitetussa ”asenarikassa” ravintolan ovensuussa.
IMG_5392 IMG_5107 IMG_5089 IMG_5062 IMG_4589 IMG_4531
Mutta siellä eletään myös.
Matkalla majapaikkaamme banaanifarmille emme nähneet vain aseistautuneita miehiä tien reunoilla vaan myös iloisia lapsia leikkimässä ulkona sykähdyttävän kauniiin luonnon ympäröimänä. Suurempiin ruokakauppoihin mennessä asemiehet unohtuivat, kun näimme rauhallisen ruokakaupan täynnä tavallisia ihmisiä ja tavallisia tuotteita. Ruokapöydässä keskustelu vaihtui nopeasti presidentin vaihdoksesta ja korruptiosta mango sorbettiin, joka oli tehty lähitilalla kasvatetuista mangoista ja jonka maustamiseen oli käyetty myös lähitilalla kasvatettua limeä.
Ja ravintolan asenarikka ei enää huolettanut, kun kuulimme latinomusiikin pauhaavan ravintolan kaiuttimista ja tunnelma oli painostavan ja pelottavan sijasta hilpeä ja onnellinen. Maan kovasta historiasta huolimatta näiden ihmisten elämänilo oli käsinkosketeltavaa.

Muistetaan mekin keskittyä positiiviseen negatiivisen sijasta ja jaksetaan paljon paremmin, eikö?

1 kommentti:

  1. Ompa jotenkin todella aitoja kuvia, tai emmä tiedä jollain tapaa välittyy sellanen aito iloisuus noiden lasten kasvoilta!

    VastaaPoista